Patalappu

Tällaisen patalapun olen nähnyt vanhemmillani ja mummillani. Mielestäni se on yksi kätevimmistä keksinnöistä keittiössä, joten halusin tehdä semmoisen myös itselleni. Tekemiseen ei kummoista ohjetta tarvita. Kaavoja varten täytyy vain päättää, kuinka pitkän ja leveän patalapun haluaa. Taskujen koon voi määrittää oman käden koon mukaan. Kuvan patalapun pituus on 80 cm, leveys 20 cm ja taskun pituus 20 cm.

Kangaskappaleita leikkasin seuraavasti: päällyskankaasta kaksi koko pitkää palasta (etu- ja takakappaleet) sekä neljä taskukappaletta (etu- ja takakappaleet kahteen taskuun). Lämpöä eristävästä kankaasta leikkasin yhden koko pitkän kappaleen. Lisäksi tarvittiin paljon kaitanauhaa.

Taskut kannattaa ommella ensin. Asetin kaksi taskukappaletta nurjat puolet vastakkain ja ompelin yhteen ympäri. Kaikki saumat jäävät kaitanauhan alle, joten niitä ei tarvinnut vielä miettiä. Suoralle sivulle, josta tuli siis taskun suu, ompelin kaitanauhan. Tämän jälkeen vain kasasin kappaleet päällekkäin ja ompelin kaitanauhan ympäri. Lämpöä eristävä kangas jäi siis päällyskankaiden väliin.

Vaikka itse ompelin patalapun kokonaan samanlaisesta kankaasta, ei näin tietenkään ole pakko tehdä. Jos kotoa löytyy sopivan kokoisia jämäkankaita, on tämmöinen patalappu niiden oiva käyttökohde. Kannattaa kuitenkin varmistaa, että kankaiden sävyt eivät riitele keskenään. Etu- ja takakappale voivat aivan hyvin olla erivärisiä ja taskujen päällikangas omanlaisensa. Taskujen sisäkankaan värillähän ei ole suurta merkitystä, koska se ei käytössä näy.

Tämän patalapun kanssa eivät sormet kuumene koskaan. Uunin kahvassa roikkuen se on aina pois tieltä sekä helposti käytettävissä. Hetkellisesti sen voi heittää vaikka omalle olallekin. 

Perhosia, perhosia!

Lankavarastoja tutkiessani löysin ison kasan erilaisia muliinilankoja sekä kahta erilaista aida-kangasta. Sain heti ajatuksen tehdä kolmen ristipistotyön asetelman seinälle. Ryhdyin siis selailemaan Suuri Käsityö -lehtiäni. Olen tilannut lehteä aina silloin tällöin vuodeksi kerrallaan ja löytänyt kirppikseltäkin irtonumeroita, joten ohjeita etsiessäni valinnanvaraa oli. Nämä perhoset kuuluvat kuuden työn sarjaan, mutta seinälleni valitsin vain kolme kauneinta. Ohjeet löytyvät seuraavasti: Nokkosperhonen nro 3/02, pikkukultasiipi nro 2/02 ja neitoperhonen 9/01.

Nokkosperhonen, pikkukultasiipi ja neitoperhonen esittäytyvät.

Täsmälleen ohjeen mukaisia värejä en tietenkään löytänyt langoistani, mutta se ei haittaa, kunhan valittujen lankojen sävyt sopivat keskenään yhteen. Näissä töissä lankojen valitseminen oli melko helppoa, koska värit erosivat selkeästi toisistaan. Jos työssä pitäisi käyttää esimerkiksi useaa vaaleanruskean sävyä, voi niiden valitseminen ollakin hankalampaa.

Kolmesta taulusta tuli kiva kokonaisuus.

Aloitin nokkosperhosesta ja tein pistoja muliinilangan kolmella säikeellä. Huomasin sen kuitenkin olleen virheliike, koska säikeet sotkeutuivat helposti keskenään ja pieniruutuinen aidakangas alkoi taistella lankoja vastaan. En halunnut purkaa työtä, joten tein sen loppuun käyttäen kolmea säiettä. Tästä silti viisastuneena pistelin kaksi seuraavaa perhosta käyttäen kahta säiettä.

Koska nämä kaunokaiset ovat niin pieniä (n. 9x12cm2), oli ne helppo ottaa matkalle mukaan ja pistellä vaikka lentokoneessa. Tämän takia ne taisivatkin valmistua niin nopeasti. Valmiiden perhosten ympärille askartelin vielä paspartuut valkoisesta ja mustasta kartongista ja asettelin ne kehyksiin. Nyt ne leijailevat seinälläni ympäri vuoden.

Punainen lohikäärme

Virkkauksesta innostuneena tahdoin kokeilla amigurumin tekemistä. Löysin ohjeen suloisesta lohikäärmeestä täältä: 
http://www.toinenkerros.fi/index.php/fi/blogi/35-pieni-mutta-pippurinen-emil. 

Lohikäärmeen korkeus on noin 25 cm

Halusin kuitenkin tehdä siitä isomman kuin ohjeessa joten tuplasin kaikkien silmukoiden ja rivien määrän. Lisäykset taisin virkata aika lailla ohjeen mukaan. Siivistä virkkasin kahdet kappaleet ja ompelin niitä aina kaksi päällekkäin, jotta ne olisivat tukevammat. Mielessäni kävi myös pahvinpalan laittaminen sinne väliin, mutta halusin säilyttää lelun pehmeyden jokapuolella. Silmiksi löysin puiset helmet.

Amigurumia tehdessäni muistin silloin olevan lohikäärmeen vuosi kiinalaisessa horoskoopissa ja että veljenpoikani syntyisi lohikäärmeeksi. Tämäkin työ päätyi siis hänelle. Kaikki irto-osat ompelin oikein tiukasti kiinni, ettei poika saisi niitä itse irti.